Materiaali-info

Jalometallit

Koruissa käytetään puhtaita metalleja vain poikkeustapauksissa. Hopeaan lisätään tavallisesti pieni osa kuparia muokkausominaisuuksien parantamiseksi, kun taas kultaan lisätään samasta syystä hopeaa ja kuparia. Kun kullan väriä halutaan muuttaa tietyn sävyiseksi, kultaan voidaan lisätä esimerkiksi palladiumia, jolloin saadaan valkokultaa.

Hopea

Hopean historiaa

Hopea on oletettavasti ensimmäisten metallien joukossa, joita ihminen on ottanut käyttöönsä. Varhaisina aikoina hopeaa on pidetty lähes yhtä arvokkaana kuin kultaa, mutta suhde kuitenkin muuttui hopealöytöjen lisääntyessä. 1800-luvun puoliväliin saakka hopea on ollut rahan arvon mitta. Lisäksi hopeaa on käytetty ruokailuvälineissä monien hyvien ominaisuuksien vuoksi ja mm. rituaaliesineissä, joiden käyttäjä on halunnut osoittaa mahtiaan. Alkuaikoina hopeaa löydettiin erityisesti Välimeren maista. Ruotsissa hopeaa kaivettiin jo 700-luvulla ja Amerikan löytämisen jälkeen hopean tuotanto lisääntyi huomattavasti.

Hopean ominaisuuksia

Hopean kemiallinen merkki on Ag, sulamispiste 960 °C ja kiehumispiste 2180 °C. Hopean latinankielinen nimi argentum ja kreikankielinen nimi argyros viittaavat hopean loistavaan kiiltoon. Hopea on helposti taottavaa ja pehmeämpää kuin kupari, mutta kovempaa kuin kulta. Hopea on erittäin venyvää ja metalleista ainoastaan kulta on venyvämpää. Yksi gramma hopeaa voidaan vetää kaksi kilometriä pitkäksi langaksi. Hopea ei muutu puhtaassa ilmassa, mutta se yhtyy helposti rikkiin ja rikkiyhdisteisiin. Ilmassa on kuitenkin tavallisesti vähäisiä määriä haihtuvia sulfideja ja tästä johtuu hopeaseoksista valmistettujen esineiden tummuminen.

Hopean pitoisuudet

Suomessa saa jalometallituotteina valmistaa ja myydä hopeatuotteita, jotka sisältävät vähintään 800 massan tuhannesosaa ( = promillea, ‰) puhdasta hopeaa. Suomessa käytettävät leimattavat pitoisuudet ovat:

800

830

925

999

Sula hopea absorboi helposti happea, jolloin se räiskyy kaatovaiheessa ja tuloksena on kaasukuplia sisältävä hauras valu. Lisäämällä hopeaan pieni määrä kuparia tämä ongelma voidaan poistaa. Toinen syy lisätä kuparia on pyrkimys parantaa hopeaseoksen muokkausominaisuuksia.

Ruokailuvälineet ja tarjoiluastiat valmistetaan tavallisesti 800 ‰:n tai 830 ‰:n  ja korut 925 ‰:n hopeaseoksista. Tunnetuin hopeaseos onkin hopeapitoisuudeltaan 925 ‰ ja sitä kutsutaan yleisesti sterlinghopeaksi.  

Hopeaesineiden puhdistaminen

Yksi tapa puhdistaa hopeaesineitä on asettaa muoviastian pohjalle alumiinifoliota. Hopeaesineet laitetaan folion päälle siten, että ne koskettavat alumiinia. Esineiden päälle kaadetaan teräskattilassa valmistettu liuos, jossa on 10 g ruokasoodaa ja 5 g suolaa. Liuoksen annetaan vaikuttaa 2-3 minuuttia, kunnes hopeaesineet kirkastuvat.

Kulta

Kullan historiaa

Kaikki muinaiset sivistyskansat tunsivat kullan ja kulta onkin kiehtonut ihmisiä jo vuosituhansien ajan. Ensimmäisiä todisteita kullan käytöstä koristeissa ja hienoimpien astioiden valmistuksessa on löydetty Välimeren alueen kulttuurikeskuksista viidenneltä, ja ehkä jopa kuudennelta, vuosituhannelta eaa. Kultaa on arvostettu kautta aikojen värinsä, kiiltonsa ja muuttumattomuutensa vuoksi. Kullanhimo on houkutellut ihmisiä moniin uhkarohkeisiin yrityksiin ja kullan etsimisen vuoksi on hävitetty kokonaisia kansakuntia. Suomen Lapista löydettiin kultaa ensimmäisen kerran 1860-luvulla ja varsinainen kultaryntäys Ivalojoelle tapahtui 1870-luvulla.

Kullan ominaisuudet

Kullan kemiallinen merkki on Au, sulamispiste 1064 °C ja kiehumispiste n. 2808 °C. Kemiallinen merkki tulee latinan sanasta aurum, joka tarkoittaa aamunkoiton loistetta. Kulta säilyttää kiiltonsa niin ilmassa kuin vedessäkin ja sille ominainen keltainen väri erottaa sen muista metalleista. Kulta on pehmeä ja kiiltävä metalli. Lisäksi se on erittäin venyvää ja taottavaa. Kullasta voidaankin valmistaa lehtikultaa, jonka paksuus on millimetrin kymmenestuhannesosa. Happi tai muut ilman sisältämät ainesosat eivät muuta näkyvästi kullan pintaa.

Kullan pitoisuudet

Karaatti on vanha painomitta, jota on käytetty kullan painoyksikkönä. Yksi karaatti on noin 9,7 grammaa. Karaattia käytetään edelleen kultaseoksen pitoisuusmittana, jolloin 24 karaatin kullalla tarkoitetaan puhdasta kultaa. Suomessa saa jalometallituotteina valmistaa ja myydä kultatuotteita, jotka sisältävät vähintään 375 massan tuhannesosaa ( = promillea, ‰) puhdasta kultaa. Suomessa käytettävät leimattavat pitoisuudet ovat:

375 (9 karaattia)

585 (14 karaattia)

750 (18 karaattia)

916 (22 karaattia)

999 (24 karaattia)

Suomessa yleisimmin käytetty kultaseos on 585 ‰ kultaa sisältävä seos eli 14 karaatin kulta. Loppuosa on tavallisesti hopeaa ja kuparia. Vaihtelemalla kultaan lisättäviä metalleja sekä niiden määriä ja suhteita saadaan aikaiseksi eri sävyistä kultaa, esim. puna- ja valkokultaa.

Kultakorujen tummuminen

Vaikka hopeakorut tummuvat kultakoruja herkemmin, myös kultakorut voivat tummua tai aiheuttaa ihon tummumista. Kuten hopeakorujen kohdalla, myös kultakoruihin vaikuttavat ihon voimakkaan eritteet. Ihon pH-arvot vaihtelevat yksilöllisesti ja tällä on vaikutusta korujen tummumiseen. Lisäksi hapettumisilmiön voivat laukaista tietyt lääkkeet ja korkea lämpötila. Luonnollisesti myös ihon ja sen ulkopuolisten voimakkaiden aineiden yhteisvaikutus voi laukaista tummumisreaktion.

Kultaa ja hopeaa koskevassa tekstissä on käytetty lähteenä teosta: Vaissi, Pekka & Huovinen Hannu, 2007. Kultasepän aineoppi ja ammattikemia. Dark Oy,